Kaisa Brita Melanton (1. tammikuuta] 1920 – 11. joulukuuta] 2012) oli ruotsalainen tekstiilitaiteilija.
Melanton aloitti opintonsa Konstfackskolanissa kuvaamataidonopettajalinjalla, mutta vaihtoi pian tekstiilitaiteeseen, mistä hän valmistui vuonna 1943. Hän meni opiskelutoverinsa Erland Melantonin kanssa naimisiin heti vaömistuttuaan, ja he asuivat joitakin vuosia Örnsköldssvikissää missä Erland toimi opettajana. He palasivat tukholmaan ja saivat neljä lasta.
Melanton oli tekstiilitaiteen johtajaopettaja Konstfackskolanissa 1969–1979, Märta Måås-Fjetterström AB:n taiteellinen johtaja 1970–75 ja Käsityön ystävien taiteellinen neuvonantaja 1979–1990.
Melanton tutustui Käsityön ystävien (Handarbetets Vänner) toimintaan ystävänsä kautta. Käsityön ystävät toteuttivat täkänätekniikalla joitakin hänen suuria teoksiaan, kuten Blå eld vuonna 1963 Eskilstunan kaupunginteatteriin. Melanton suunnittelii ja toteutti monia suurikokoisia julkisen tilan teoksia itse tai Käsityön ystävien kanssa. Yksi hänen suurimmista toimeksiannoistaan tuli valtion taideneuvostolta, Statens Konstrådilta. Vuosien 1976 ja 1980 välillä hän teki moniosaisen teoksen, joka on nyt esillä Tukholman kansallismuseossa. Hän toteutti teoksen osat itse avustajansa Mai Wellnerin kanssa useilla eri tekniikoilla: applikaatiolla, kirjonnalla ja kutomalla. Teokset antavat vaikutelman kollaasista, jossa arkipäivän esineet liukuvat katsojan ohi: kolikko, ikkuna siniselle taivaalle, arkkitehtonisia elementtejä ja pieni polkupyörä, ja jopa Mona Lisan kasvot leijumassa pilvien keskellä. Näissä ja muissa 1970-luvulta eteenpäin tehdyissä teoksissa Kaisa Melanton omaksui ilmaisun, jota voidaan kuvailla postmodernistiseksi; fragmentoitunut visuaalinen maailma, johon kuuluuvat teokset ovat sekä itsenäisiä että muodostavat diptyykkejä tai triptyykkejä.
Melanton sai Prinssi Eugenin mitalin vuonna 1980.
Lähteet
Luokka:Ruotsalaiset tekstiilitaiteilijat Luokka:Vuonna 1920 syntyneet Luokka:Vuonna 2012 kuolleet