Nikomakhosta vastaan (, ), pidemmin Syyte kirjuri Nikomakhosta vastaan tilinteon yhteydessä (), on Lysiaan kirjoittama oikeuspuhe, joka syyttää erästä Nikomakhosta väärinkäytöksistä virassa. Puheen numero Lysiaan puheiden joukossa on 30.
Historia
Pian sen jälkeen kun Ateenan ensimmäinen eli niin kutsuttu neljänsadan oligarkia oli kukistunut vuonna 411 eaa., luultavasti vuonna 410 eaa., kansankokouksen päätöksellä asetettiin erityisten nomotheettien () lautakunta tarkistamaan lakeja. Erityisesti heidän tehtävänään oli laatia uudelleen Solonin vanhat lait, jotka oli kirjoitettu puisten prismanmuotoisten pylväiden, joista käytettiin nimityksiä kyrbeis () ja aksones (), sivuille, ja jotka nyt oli puhdistettava myöhemmistä turmeltumista ja lisäyksistä. Nikomakhos oli tämän lautakunnan jäsen. Työhön varattiin neljä kuukautta; mutta Nikomakhos onnistui venyttämään oman osuutensa kuuden vuoden mittaiseksi – siis demokratian kukistumiseen vuonna 404 eaa. asti – ilman, että joutui tekemään tiliä toiminnastaan.
Ateenan toisen oligarkian eli niin kutsuttujen kolmenkymmenen tyrannin vallan kukistumisen jälkeen vuonna 403 eaa. neuvosto nimitti toisen tarkistuslautakunnan. Näiden erityisten nomotheettien tuli raportoida kuukauden kuluessa neuvostolle sekä demoksista valituille viidellesadalle tavalliselle nomotheetille. Nikomakhos otettiin jälleen palvelukseen; hänen erityistehtävänään oli tällä kertaa tarkistaa julkisia uhreja koskevat lait. Taaskin hän laiminlöi tehtävänsä suorittamisen määräajassa. Tämän puheen ajankohtana hän oli hoitanut virkaa neljän vuoden ajan. Puhe kuuluu siis todennäköisesti vuoteen 399 eaa. Nikomakhosta syytetään kymmenestä tilintarkastajasta koostuneen lautakunnan () edessä siitä, ettei hän ollut tehnyt tiliä viranhoidostaan ().
Puhuja on yksi useista syyttäjistä,Lysias: Nikomakhosta vastaan 34. todennäköisesti ei pääsyyttäjä; vaadittu rangaistus on kuolema.Lysias: Nikomakhosta vastaan 23, 27.
Sisältö
Puheen alkuosa esittää Nikomakhoksen taustan. Hänen isänsä oli julkinen orja; hän itse pääsi myöhään fratriaansa ja toimi sen jälkeen erään virkamiehen apukirjurina. Hänen nykyinen rikkomuksensa ei ollut ensimmäinen laatuaan. Ensimmäisen oligarkian jälkeen, samoin kuin toisenkin jälkeen, nimitettiin lakien tarkistamiseen komissaareja. Nikomakhos oli ollut yksi heistä ja oli pitänyt tehtävää hallussaan kuusi vuotta, toisin sanoen vuoteen 404 eaa. saakka (kohdat 1–6).
Nikomakhos saattaa yrittää heittää syyttäjään epäilyksen siitä, että tällä olisi ollut oligarkkisia sympatioita. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että juuri hän itse mahdollisti väärennetyn lain avulla oligarkeille Kleofonin tuhoamisen vuonna 405 eaa. Hänen kärsimyksensä kolmenkymmenen tyrannin aikana olivat vastentahtoisia eivätkä voi asettua vastapainoksi teolle, joka oli harkittu (7–16). Nikomakhos tulee moittimaan puhujaa jumalattomuudesta, koska tämä oli kansankokouksessa valittanut niiden julkisten uhrien määrästä, jotka tämä itsevaltaisesti toimiva lainsäätäjä oli määrännyt. Totuus on kuitenkin se, että määräämällä joukon uusia uhreja Nikomakhos on laiminlyönyt Solonin lakien säätämät uhrit () (17) ja on kahdessa vuodessa käyttänyt kaksitoista talenttia enemmän kuin oli tarpeen (21). Tästä syystä kaupunki on varojen puutteessa joutunut turvautumaan takavarikointeihin (22). Nikomakhoksen tulee kärsiä ankarin rangaistus varoitukseksi turmeltuneille virkamiehille, jotka luottavat puhetaitoonsa ja ovat piittaamattomia julkisesta ja yksityisestä kurjuudesta (17–25).
Puhuja huomauttaa, ettei sotapalvelusta, kotimaista anteliaisuutta, esi-isien ansioita eikä toivoa hänen omasta kiitollisuudestaan voida käyttää perusteena vapauttamiselle. Kansaa itseäänkin voitaisiin moittia siitä, että se uskoi sellaiselle miehelle vallan, joka oli aikoinaan kuulunut Solonin, Themistokleen ja Perikleen kaltaisille miehille (28). Nikomakhos on turhaan yrittänyt lahjoa syyttäjiään; tehkööt tuomarit velvollisuutensa yhtä lujasti (26–35).
Arviointia
Richard C. Jebb katsoo, että tämän hyökkäyksen voima on säälimättömässä ja varsin karkeassa sarkasmissa. Kautta koko puheen Nikomakhosta kohdellaan, ei lakien kirjaajana, vaan julkisen orjan poikana, entisenä apukirjurina. ”Pitäisikö meidän vapauttaa hänet hänen esi-isiensä vuoksi?” kysyy syyttäjä. ”Ei – hänen itsensä vuoksi hän ansaitsee kuoleman; ja heidän vuokseen orjatorin” (27).
Lähteet
Kirjallisuutta
Lysias: Against Nicomachus. Teoksessa
Aiheesta muualla
Λυσίας: Κατά Νικομάχου. Wikiaineisto. Lysias: Against Nicomachus. Perseus. Lysias: Against Nicomachus. Perseus. Lysias: Against Nicomachus. ToposText.
Luokka:Lysiaan puheet