Periytyvä syöpäalttius tarkoittaa, että peritty tietyn geenin mutaatio lisää henkilön riskiä sairastua syöpään. Usein tällä viitataan väestötasolla harvinaisiin mutaatioihin, jotka moninkertaistavat yksilön syöpäriskin. Väestössä esiintyy kuitenkin yleisesti myös niukasti syöpäriskiä lisääviä variaatioita joistain geeneistä. Vaikka näiden vaikutus yksilön syöpäriskiin on vähäinen, väestötasolla ne ovat merkittäviä yleisyytensä vuoksi.Joensuu ym. 2013, s. 61 "Syövän esiintyminen perheittäin"
Syövän yleisyyden vuoksi usean syövän esiintyminen suvussa voi olla sattumaa. Kaikista syöpätapauksista 5–10 % liittyy periytyvään alttiuteen, joskin osuus vaihtelee suuresti syöpätyypistä riippuen. Periytyvään syöpäalttiuteen voi viitata useiden lähisukulaisten sairastuminen syöpään, tiettyjen syöpätyyppien kirjo ja sairastuneiden nuori ikä. Useimmat syöpäalttiutta aiheuttavat oireyhtymät periytyvät autosomissa vallitsevasti, eli mutaatio siirtyy kantajalta jälkeläiselle 50 % todennäköisyydellä. Kuitenkin periytyvän syöpäalttiuden penetranssi on yleensä epätäydellinen, eli kaikki mutaation kantajat eivät sairastu.Joensuu ym. 2013, s. 64 "Periytyvän syöpäalttiuden molekyyligeneettinen tausta"
Jotta mutaatio voi periytyä, sen tulee ilmetä sukusolulinjassa. Tällöin mutaatio ilmenee yksilön kaikissa soluissa. Syöpäalttius voi selittyä hyvin monenlaisilla molekyylitason mekanismeilla, mutta yleensä kyse on kasvunrajoitegeenien toiminnan menetys -mutaatioista tai esisyöpägeenejä aktivoivista mutaatioista.
Periytyvään syöpäalttiuteen liittyviä oireyhtymiä Cowdenin oireyhtymä. Johtuu PTEN-kasvunrajoitegeenin toiminnan menetys -mutaatioista.Kumar & Abbas & Aster 2015, s. 290–299, ”Insensitivity to Growth Inhibition: Tumor Suppressor Genes” Familiaalinen adenomatoottinen polypoosi Li-Fraumenin oireyhtymä. Johtuu TP53-kasvunrajoitegeenin mutaatioista. MEN2-oireyhtymä. Johtuu RET-esisyöpägeenin mutaatioista. Perinnöllinen ei-polypoottinen paksusuolisyöpä (tunnetaan myös nimillä HNPCC ja Lynchin oireyhtymä)Joensuu ym. 2013, s. 65–67, ”Periytyvä ei-polypoottinen suolisyöpä (HNPCC ja Lynchin syndrooma)” Peutz–Jeghersin oireyhtymä Turcot’n oireyhtymä TyloosiJoensuu ym. 2013, s. 68, ”Muiden ruuansulatuskanavan kasvainten yleisyys” Von Hippel-Lindaun oireyhtymä
Muita periytyvää syöpäalttiutta aiheuttavia geenejä
ATM. Säätelee solusykliä ja osallistuu DNA:n korjaamiseen. Mutaatiot ovat yhteydessä muun muassa rinta- ja munasarjasyöpään. BRCA1. Mutaatiot lisäävät rinta- ja munasarjasyövän riskiä. BRCA2. Mutaatiot lisäävät rinta- ja munasarjasyövän riskiä. CHEK2. Mutaatiot lisäävät rintasyövän riskiä noin kaksinkertaiseksi.Joensuu ym. 2013, s. 69, ”Perinnöllinen rintasyöpäalttius”
MLH1. Osallistuu DNA:n korjaamiseen. Usein mutatoitunut perinnöllisessä ei-polypoottisessa suolisyövässä. MSH2. Usein mutatoitunut perinnöllisessä ei-polypoottisessa suolisyövässä. MSH6. Mutaatiot voivat liittyä perinnölliseen ei-polypoottiseen suolistosyöpään. CDH1. Perinnölliset mutaatiot lisäävät mahasyövän riskiä. PALB2. Perinnölliset mutaatiot lisäävät rintasyövän, munasarjasyövän ja haimasyövän riskiä. RINT1. Perinnölliset mutaatiot lisäävät rintasyövän sekä useiden muiden syöpien riskiä. MRE11. Osa MRN-kompleksia, joka korjaa DNA-vaurioita. Kummankin alleelin perinnöllinen mutaatio lisää munasarjasyövän riskiä. Pelkästään toisen alleelin mutaation merkitys on epäselvä. RAD50. Osa MRN-kompleksia, joka korjaa DNA-vaurioita. Perinnölliset mutaatiot eivät ole yhteydessä syöpäriskiin lukuun ottamatta Suomessa esiintyvää 687delT-mutaatiota. NBN. Osa MRN-kompleksia, joka korjaa DNA-vaurioita. Kummankin alleelin perinnöllinen mutaatio lisää melanooman, haimasyövän, hematologisten kasvainten ja eturauhassyövän riskiä.
Lähteet
Joensuu, Heikki ym.: Syöpätaudit. 5. painos. Kustannus Oy Duodecim, 2013. Kumar, V. & Abbas, A. K. & Aster, J. C.: Pathologic Basis Of Disease, 9. painos. Elsevier Inc., 2015.
Viitteet
Luokka:Syöpätaudit Luokka:Perinnölliset sairaudet