Dialogi kirjallisuudessa on henkilöhahmojen välistä vuoropuhelua ja yksi draaman peruselementeistä. Se on keino rakentaa niin hahmoja kuin tarinamaailmoja sekä edistää juonta ja rakentaa teemaa. Sen tunnistaa suorasta esityksestä, joka on tavallisesti eroteltu muusta kerronnasta repliikeiksi esimerkiksi lainausmerkein, ja usein kertoja myös nimeää puhujan.Koivisto & Nykänen 2013, s. 9—11, 18 Dialogilla juoni voi edetä dynaamisesti eteenpäin, siinä missä kertojan kuvailut ovat staattista esitystapaa.Koivisto & Nykänen 2013, s. 14 Teoksia, joissa vuoropuhelua on runsaasti ja dialogi on selvästi hallitsevin tekstityyppi, kutsutaan dialogi- tai keskusteluromaaneiksi tai -novelleiksi.Koivisto & Nykänen 2013, s. 12–13
Vuoropuhelu saattaa jäljitellä tosielämän dialogia ja ”arkipuhetta”, mutta kirjallisuuden dialogi on silti aina jossain määrin stilisoitua esitystä, joka ei muistuta litteraattia, vaan joka voi huomattavasti tosielämää rajoitetummin ilmaista puheen sävyä ja merkitystä. Kaunokirjallisuuden dialogiin ei tavallisesti kuulu epäsujuvuuspiirteitä, kuten täytesanoja, katkonaisuutta ja päällekkäispuhuntaa. Mikäli epäsujuvuutta käytetään, saatetaan se helposti tulkita merkitykselliseksi ja kuvaavan esimerkiksi hahmon mielentilaa sen sijaan, että epäsujuvuus olisi pelkkä puheen luonnollisuutta korostava tyylivalinta. Myös puhekieli ja murteet ovat kirjallisuudessa standardista poikkeavia valintoja.Koivisto & Nykänen 2013, s. 22–25, 28, 36
Lähteet
Viitteet
dialogi