N (n) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 14. kirjain. N-kirjaimen nimi suomen kielessä on än (aiemmin myös en). N-kirjain ääntyy suomessa pääasiassa (soinnillisena) alveolaarisena nasaalina .
Latinalaista N-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain nyy (Ν, ν) ja kyrillisessä kirjaimistossa kyrillinen Н (н). Suuraakkosten yhdennäköisyydestä huolimatta latinalainen N ja kreikkalainen Ν ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.
Historiaa N-kirjaimen alkuperänä on kreikan nyy-kirjain (Ν), joka lainattiin ensin etruskin ja siitä latinan aakkostoon. Kreikan kirjaimen edeltäjä puolestaan on foinikialaisen aakkoston nūn, joka muodoltaan vaihteli, mutta oli yleisesti samankaltainen kuin M mutta vähemmin sakaroin. Kuten M:n kreikkalaisen vastineen myyn, varhaisissa nyyn muunnelmissa jommankumman puolen ensimmäinen pystyviiva oli yleensä muita pidempi.Swiggers, Pierre: Transmission of the Phoenician script to the west. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 261–270. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
N suomen kielessä N-kirjaimella merkitään niin suomessa kuin kaikissa latinalaista kirjaimistoa käyttävissä kielissä yleisesti (soinnillista) alveolaarista nasaalia [n], joka suomessa yleisesti edustaa foneemia /n/. Suomessa /n/ kuitenkin assimiloituu laajalti sitä seuraavan konsonantin ääntymäpaikkaan: pääallofoni on alveolaarinen t:n edellä voi puhujittain esiintyä dentaalinen allofoni, jos puhujalla /t/ toteutuu dentaalisena (ranta [rɑn̪t̪ɑ]) velaarisen k:n edellä esiintyy velaarinen allofoni (pankki ) labiodentaalisten f:n ja v:n edellä saattaa esiintyä labiodentaalinen allofoni (info ). Bilabiaalisten äänteiden p:n ja m:n edellä esiintyy [m], joka kuitenkin kuuluu toiseen foneemiin (/m/; esim. pojan pyörä [pojɑm pyøræ]). Lisäksi etenkin länsimurteissa sananloppuinen l usein täydellisesti (regressiivisesti) assimiloituu seuraavaan resonanttiin tai h:hon, esim. tytön laukku [tytøl lɑukku], tytön huivi [tytøɦ ɦuiʋi] jne.
Suomen kielen vanhassa sanastossa /ŋ/ voi esiintyä vain geminaattana sanan sisässä vokaalien välissä, jolloin se kirjoitetaan NG (esim. rangat [rɑŋːɑt]), mutta uusissa lainasanoissa /ŋ/ esiintyy myös yksinäiskonsonanttina, esimerkiksi pingviini [piŋʋiːni], magneetti [mɑŋneːtːi], puhujittain myös kognitio [koŋnitio] jne. Yhdistelmässä NK esiintyvä sen sijaan on yksi /n/-foneemin allofoneista (ranka [rɑŋkɑ]).
Muita esitystapoja
N-kirjaimen merkityksiä
Pienen n:n merkityksiä:
n eli nano on SI-järjestelmässä 10−9 eli miljardisosa. n on fysiikassa ja kemiassa ainemäärän tunnus. n. on noin-sanan lyhenne suomen kielessä. n. on neton lyhenne.
Ison N:n merkityksiä:
tarkoittaa matematiikassa luonnollisten lukujen joukkoa. N on typen kemiallinen merkki. N on fysiikassa newtonin tunnus (voiman yksikkö). N ajoneuvon kansallisuustunnuksena tarkoittaa Norjaa. N lentokoneiden rekisteritunnuksissa on Yhdysvaltojen kansallisuustunnus. N tarkoittaa arvosanaa Non sine laude approbatur (viidenneksi korkein). N ilmansuunnan lyhenteenä merkitsee pohjoista. N-mittakaava on pienoismallien mittakaava (suhde 1:160). N-sarja oli eräs Nokian puhelinmallisarja (Nokia Nseries).
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomen kielen kirjaimet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit