pienoiskuva|Biseksuaalilippu.
Biseksuaalisuus tarkoittaa seksuaalista suuntautumista, jossa henkilö kokee seksuaalista mielenkiintoa kumpaakin sukupuolta kohtaan.biseksuaalinen. Kielitoimiston sanakirja, Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy 2020. Viitattu 30.6.2021.Bisexuality. Encyclopædia Britannica, ei päivämäärää. Viitattu 10.5.2021. Griffin, Gabriele: ”Bisexuality”. Oxford Dictionary of Gender Studies, Oxford University Press, verkkoversio vuodelta 2017. eISBN 9780191834837. Setan sateenkaarisanastossa biseksuaalin kuvataan kokevan seksuaalista tai emotionaalista vetovoimaa sekä samaa että eri sukupuolta olevia kohtaan. American Psychological Associationin määritelmän mukaan biseksuaali kokee vetoa useampaa kuin yhtä biologista sukupuolta tai sosiaalista sukupuolta kohtaan. Biseksuaalisuus on tätä merkitsevä seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaali-identiteetti.
Tutkijat suosivat nykyään varsinkin biologisia selityksiä biseksuaalisuudelle. Yhtä, yleisesti hyväksyttyä selitysmallia ei kuitenkaan ole. Biseksuaalisuus ei ole valinta, ja useimmilla henkilöillä seksuaalinen suuntautuminen kehittyy jo varhaislapsuudessa eikä sittemmin muutu. Seksuaalisten suuntautumisten rajat ovat kuitenkin jossain määrin keinotekoisia, ja ihmisen seksuaali-identiteetti voi elämän aikana muuttua.
Biseksuaalisuutta esiintyy monissa eri kulttuureissa ja monilla eri eläinlajeilla. Käsite ”biseksuaalisuus” keksittiin kuitenkin vasta 1800-luvulla, jolloin sillä viitattiin sukupuolettomuuteen tai kaksineuvoisuuteen. Nykyisen merkityksensä sana sai 1900-luvulla. Biseksuaalisuutta pidettiin pitkään Sigmund Freudin vaikutuksesta kypsymättömänä seksuaalisuuden muotona tai epävarmuutena omasta identiteetistä, ja toisinaan biseksuaalisuuden olemassaolo kiistettiin kokonaan. Vasta aivan 1900-luvun lopulla biseksuaalinen identiteetti sai laajan tunnustuksen länsimaissa.
Biseksuaalisuus on naisilla selvästi miehiä yleisempää. Naisista noin 1 % ja miehistä noin 0,5 % kokee yhtä paljon vetoa molempiin sukupuoliin. Huomattavasti suurempi osa väestöstä on enimmäkseen heteroseksuaalista, mutta on kiinnostunut myös omasta sukupuolestaan.
Kuvaus
Biseksuaali kokee eroottista, seksuaalista, sosiaalista tai emotionaalista vetoa sekä miehiä että naisia kohtaan.Encyclopædia Britannica määrittelee biseksuaalisuuden: ”sexual interest in and attraction to members of one’s own and the opposite sex”. Griffinin (Oxford Dictionary of Gender Studies, 2017) mukaan ”bisexuality [ – – ] refers to the sexual and romantic attraction to both women and men.” Angelidesin (Encyclopedia of Sex and Gender: Culture Society History) mukaan englannin sanalla bisexuality on useita merkityksiä: ”1) A synonym for biological hermaphroditism; 2) A form of psychological androgyny; 3) A psychological capacity of individuals to sexually desire both men and women; 4) A sociological adjective describing sexual behaviors or practices; 5) A collective and political identity category.”Seksuaalinen suuntautuminen. terve.fi. Viitattu 26.5.2021. Vaihtoehtoisen määritelmän mukaan biseksuaali kokee vetoa useampaa kuin yhtä biologista sukupuolta tai sosiaalista sukupuolta kohtaan.
Biseksuaali voi elämänsä aikana olla parisuhteessa sekä oman että vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Biseksuaalisuden määritelmä ei kuitenkaan ole täysin selkeä, ja biseksuaalisia seksuaalifantasioita saattaa esiintyä myös henkilöillä, jotka määrittelevät itsensä täysin hetero- tai homoseksuaalisiksi. Tutkijat ovat erimielisiä siitä, riittääkö esimerkiksi yksi homoseksuaalinen kokemus elämän aikana määrittelemään muuten heteroseksuaalista henkilöä biseksuaaliksi. Seksuaalinen suuntautuminen voi ilmetä seksuaalisessa käyttäytymisessä, mutta myös tunteiden ja romantiikan tasolla.
Seksuaalisen suuntautumisen vaihtelua on yritetty selittää monin tavoin. Biseksuaalisuus ei ole valinta. Usein nuori henkilö kuvailee sanalla ”biseksuaalinen” ensin kokemaansa seksuaalista mielenkiintoa. Biseksuaalinen identiteetti omaksutaan toisinaan vasta vuosia myöhemmin.Frankowski, Barbara L.: Sexual Orientation and Adolescents. Pediatrics, American Academy of Pediatrics 2004. Viitattu 26.5.2021. Seksuaaliset suuntautumiset ovat kuitenkin jossain määrin keinotekoisia luokkia ja niiden rajat joustavia. Elämänsä aikana ihminen voi liikkua näiden rajojen yli.
Biseksuaalit ja homoseksuaalit ovat kaikissa maailman maissa vähemmistönä. Miehet ovat useammin homoseksuaalisia kuin biseksuaalisia, kun taas naiset kokevat useammin vetoa molempiin sukupuoliin. Vuonna 2016 julkaistu tutkimus (Bailey ym.) teki koontia aiemmista länsimaissa tehdyistä tutkimuksista. Sen mukaan miehistä noin 0,5 % ja naisista noin 1 % kokee yhtä paljon vetoa molempiin sukupuoliin. Huomattavasti suurempi osa väestöstä on enimmäkseen heteroseksuaalista mutta kokee vetoa myös omaan sukupuoleensa: miehillä luku on 4 % ja naisilla 10 %. Sekä miehistä että naisista noin 0,5 % on enimmäkseen homoseksuaaleja mutta kokee vetoa myös vastakkaiseen sukupuoleen. Erilaisten seksuaalisten suuntautumisten suhteellinen osuus väestöstä ei todennäköisesti juurikaan vaihtele ajan ja paikan suhteen.Bailey, Michael J.; Vasey, Paul L.; Diamond, Lisa & Breedlove, Stephen Marc: Sexual Orientation, Controversy, and Science. Psychological Science in the Public Interest, September 2016. Viitattu 10.5.2021.
Historia
pienoiskuva|Pompejilainen yhdyntää esittävä seinämaalaus, jossa miehen ja naisen välissä on toinen mies.
Käsitteen alkuperä
Biseksuaalisuudella on historian saatossa tarkoitettu monia erilaisia ilmiöitä. Alun perin termi yleistyi 1800-luvun biologian sanastossa, jossa sillä viitattiin sikiön kaksineuvoisuuteen. Charles Darwin arveli selkärankaisten kaukaisen kantaisän olleen kaksineuvoinen, ja myös ihmissikiön katsottiin olevan kehityksensä alussa ”biseksuaalinen”. Sukupuolten eriytymistä pidettiin kehittyneen organismin merkkinä, kun taas toisiaan muistuttavat sukupuolet olivat alempien ihmisrotujen ja eliöiden ominaisuus. Vuosisadan jälkipuoliskolla Havelock Ellis ja Richard von Krafft-Ebing selittivät homoseksuaalisuuden kehityshäiriöksi, jossa yksilö on jumiutunut tai taantunut biseksuaaliselle kehitysasteelle. Biseksuaalisuus sinänsä ei siis ollut identiteetti tai seksuaalinen suuntautuminen vaan lähtötilanne, joka myöhemmin kehittyi joko homo- tai heteroseksuaalisuudeksi.Angelides, Steven: ”Bisexuality”. Encyclopedia of Sex and Gender: Culture Society History. Encyclopedia.com, 16.4.2021. Viitattu 10.5.2021.
Sigmund Freud rakensi psykoanalyyttisen teorian oletukselle biseksuaalisuuden alkukantaisuudesta. Freudin mukaan biseksuaalisuus sanan sukupuolettomassa merkityksessä ei ollut pelkästään biologinen vaan myös psykologinen lähtötilanne. Oidipuskompleksin myötä ihminen kehittää selkeämmin maskuliinisen tai feminiinisen identiteetin ja seksuaalisuuden. Sukupuolettomuuden ohella Freud käytti biseksuaalisuutta myös nimityksenä seksuaaliselle suuntautumiselle, jossa henkilö kokee kiihottaviksi sekä miehet että naiset. Freudin mukaan ihminen tuntee seksuaalista vetoa vain vastakkaiseen sukupuoleen. Siksi biseksuaalien sukupuoli-identiteetti oli Freudin mukaan alati muuttuva.
Jenny Kangasvuon (2014) mukaan Ellis, Freud ja Alfred Kinsey ”luonnostelivat sen puhetavan, jolla biseksuaalisuutta käsitellään, ja johon nykyinenkin tapa puhua biseksuaalisuudesta juontaa juurensa ja joka on tunnistettavissa myös suomalaisessa biseksuaalisuuskeskustelussa.”Kangasvuo 2014, s. 109. Myös Darwin ja käsitykset biologisesta biseksuaalisuudesta vaikuttivat asenteisiin, vaikka niillä tarkoitettiin eri asiaa kuin eroottisella biseksuaalisuudella: ”Biseksuaalisuus sekä ruumiillisena että halullisena ilmiönä rakentui evoluutioteoriassa merkitsemään kehittymättömyyttä ja primitiivisyyttä. Biseksuaalisuuden käsite on olennainen länsimaisen sivistyneen (civilised) seksuaalisuuden rakentumisen kannalta olemalla sen kehittymätön ja primitiivinen edeltäjä niin lajinkehityksessä, alkionkehityksessä kuin kulttuurinkin kehityksessä.”Kangasvuo 2014, s. 107.
Psykoanalyysin käsitteestä identiteetiksi
Sigmund Freud kuoli vuonna 1939, ja seuraavina vuosina hänen käsityksensä biseksuaalien sukupuolettomuudesta hylättiin sekä psykoanalyysin että psykiatrian saralla. Noin vuosina 1940–1970 seksuaalisuuden tutkimus keskittyi ympäristötekijöihin ja sopeutumiseen. Vallitsevan näkemyksen mukaan biseksuaalisuus oli epävakaa ”bipotentiaalinen” tila, jonka oletettiin normaalisti kehittyvässä seksuaalisuudessa ennen pitkää kypsyvän joko homo- tai heteroseksuaalisuudeksi. Monet aikakauden psykoanalyytikot pitivät mahdottomana, että ihminen voisi todella kiihottua sekä miehistä että naisista. Heteroseksuaalisuutta pidettiin ihmisen luonnollisena olotilana ja homoseksuaalisuutta poikkeamana, jonka aiheutti kuormitus, mielisairaus, sopivien kumppanien puute tai muu häiriötekijä. Biseksuaalisuuden olemassaolo kiistettiin siten kokonaan, koska se ei mahtunut binäärisen seksuaalisuuden malliin. Sosiologiassa biseksuaalisuuden käsite oli hyväksytympi, koska sillä voitiin kuvata verrattain yleistä seksuaalisen käyttäytymisen muotoa.
Alfred Kinsey esitti vuonna 1948 julkaisemassaan tutkimuksessa, että biseksuaalisuus oli olennainen osa ihmislajin käyttäytymistä. Kinseyn mukaan 46 prosenttia miehistä ja 14 prosenttia naisista oli aikuisiällä harjoittanut sekä hetero- että homoseksuaalista seksiä. Tämän perusteella hän katsoi, että homoseksuaalisuus ja heteroseksuaalisuus eivät olleet mielekkäitä luokkia, vaan ihmisen seksuaalisuus muodosti jatkumon ja yksittäisen ihmisen seksuaalisuus oli yksinkertaisesti tilastollisen vaihtelun ilmentymä. Hän myös esitti seitsemänkohtaisen mittarin, jonka toisessa ääripäässä oli mielenkiinto pelkästään vastakkaiseen sukupuoleen ja toisessa ääripäässä mielenkiinto pelkästään omaa sukupuolta kohtaan.
Kinseyn tutkimusta on myöhemmin kritisoitu voimakkaasti. Metodologisista puutteistaan huolimatta tutkimus teki kuitenkin ensimmäistä kertaa tiettäväksi biseksuaalisen käyttäytymisen yleisyyden. 1900-luvun jälkipuoliskolla tutkimus on yhä useammin kiistänyt tiukkarajaisten seksuaalisten suuntautumisten olemassaolon ja korostanut seksuaalisuuden monimuotoisuutta ja kulttuurisidonnaisuutta. 1900-luvun jälkipuoliskolla tutkimus osoitti, että biseksuaalisuutta esiintyy monilla eri eläinlajeilla ja monissa eri kulttuureissa. Biseksuaalisuuden olemassaolon kiistäminen oli silti yleistä vielä 1970-luvullakin, ja siihen suhtauduttiin epäkypsänä seksuaalisuuden muotona tai epävarmuutena omasta identiteetistä. Biseksuaalit eivät jääneet marginaaliin pelkästään valtakulttuurissa vaan myös homo-, lesbo- ja feministiaktivistien keskuudessa.
Biseksuaalisuus identiteettinä sai länsimaissa laajan tunnustuksen vasta aivan 1900-luvun lopulla. Suhtautuminen seksuaalivähemmistöjä kohtaan on muuttunut suvaitsevammaksi, ja samalla biseksuaalina itseään pitävien henkilöiden määrä on kasvanut.
Merkityksen laajeneminen