thumb|Jääkärimerkki Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915–1918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissä. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

N Siirry kirjaimeen → A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö __NOTOC__

Herman Arvid Nabb () oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat luotsi Jonas Herman Nabb ja Johanna Amanda Sand. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1925 Sigrid Johanna Borgarin kanssa. Nabb kävi kansakoulun ja työskenteli kalastajana Raippaluodossa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 23. huhtikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 6. lokakuuta 1916 pataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Nabb siirrettiin 10. heinäkuuta 1917 alkaen pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan.

Nabb astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan aluksi kiväärinjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa konekiväärikomppanian mukana taisteluihin Kalevankankaalla ja Tampereella sekä Rajamäellä, Tarpilassa ja Raivolassa. Nabb palveli sisällissodan jälkeen Jääkärirykmentti 2:ssa, josta muodostettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti 2. Hän toimi rykmentissä koulutusaliupseerina 1. konekiväärikomppaniassa. Porin jalkaväkirykmentti 2:sta hänet siirrettiin 15. syyskuuta 1918 Meripataljoonaan, josta hän erosi 7. tammikuuta 1919. Hän astui uudelleen armeijan palvelukseen 1. tammikuuta 1920 ja hänet sijoitettiin vahtimestariksi Uudenmaan rakuunarykmentin polkupyöräeskadroonaan. Eskadroonasta hän erosi 14. heinäkuuta 1920 ja työskenteli sen jälkeen vuosina 1920 – 1923 merimiehenä Suomen höyrylaiva oy:n laivoissa.

Meriltä palattuaan hän astui 1. toukokuuta 1924 luotsilaitoksen palvelukseen ylimääräisenä luotsina ja hänet nimitettiin vakinaiseksi luotsiksi Vaasan luotsipiiriin 3. heinäkuuta 1925. Aikaisemmin hän oli toiminut myös 1. – 28. huhtikuuta 1924 välisen ajan sekä 1. tammikuuta – 28. huhtikuuta 1925 ja myöhemmin 1. tammikuuta – 20. huhtikuuta 1926 väliset ajat Kaartin jääkäripataljoonassa konekiväärikomppanian vääpelinä. Talvi- ja jatkosodan aikana hän toimi sotaluotsina Vaasassa. Sotien jälkeen Nabb oli luotsivanhimpana merenkulkuhallituksen palveluksessa Vaasassa, josta tehtävästä hän siirtyi eläkkeelle vuonna 1961. Hänet haudattiin Vaasaan. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 15. marraskuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenmitali 1. lk; 35px Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. mitali, 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 35px Talvisodan muistomitali, 18px Jääkärimerkki, 35px Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Karl Johan Fredrik Nabb () oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat suutari Johan Fredrik Nabb ja Johanna Sofia Kapell. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Vendla Amanda Nålsin kanssa. Nabb työskenteli kalastajana Raippaluodossa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 6. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin pataljoonan rintamalta paluun jälkeen 28. maaliskuuta 1917 alkaen Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin siviilitöihin Saksaan 26. elokuuta 1917. Takaisin Suomeen Nabb alasi sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja työskenteli sen jälkeen kalastajana Kunniamerkit: 18px Jääkärimerkki.

Yrjö Ilmari Nikolai Nahi

Otto Vilhelm Nenonen

Taneli Nevala () oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat suutari Frans Nevala ja Liisa Järvenpää. Hän työskenteli merimiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 26. syyskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Nevala astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan kuormastopäälliköksi 8. jääkäripataljoonaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Raudussa ja rajaseudulla. Nevala palveli sisällissodan jälkeen 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, jonka nimeksi muutettiin myöhemmin aluksi Pohjolan jääkäripataljoona ja sitten Kajaanin sissipataljoona. Hän toimi pataljoonassa 20. kesäkuuta 1918 lähtien koulutusaliupseerina konekiväärikomppaniassa ja pataljoonan kuormastopäällikkönä. Nevala on haudattu Haapajärvelle. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 30. elokuuta 1917, Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 18px Jääkärimerkki.

Matti Nevanperä () oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Antti Nevanperä ja Liisa Lahti-Röyskö. Nevanperä kävi kansakoulun ja Ilmajoen kansanopiston vuosina 1892 - 1893. Hän suoritti asevelvollisuutensa vuosina 1897 – 1899 Suomen rakuunarykmentissä. Armeijansa jälkeen hän työskenteli virkaatekevänä opettajana Evijärven Kerttulan kansakoulussa vuosina 1900 – 1901. Nevanperä toimi usean vuoden ajan kansallismielisen nuorisoliiton Ilmajoen osaston puheenjohtajana ja oli saman liiton yleisen johtokunnan jäsenenä. Hän toimi myös noin kahdeksan vuoden ajan Ilmajoen ja Seinäjoen Eläinvakuutusyhdistyksen puheenjohtajana. Hän työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:ään 28. joulukuuta 1915, mutta hänet komennettiin jo 21. tammikuuta 1916 Suomeen, missä hänen tuli toimia värvärinä. Takaisin Suomeen hän palasi helmikuussa vuonna 1916. Suomeen palattuaan hän joutui viranomaisten silmätikuksi ja hän joutui sen takia pakoilemaan heitä aluksi Suomessa, josta hänen oli lopulta muutettava lahden yli Ruotsiin. Takaisin Suomeen hän uskaltautui syksyllä vuonna 1917 ja osallistui sen jälkeen sisällissodan valmisteleviin tehtäviin kotipaikkakunnallaan Ilmajoella. Varsinaisten taisteluiden alettua Nevanperä osallistui ryhmänjohtajana Ilmajoen ja Kristiinan valtauksiin. Kyseisten valtausten jälkeen hän toimi vartiopäällikkönä Ilmajoella vangittujen venäläisten ja muiden sotavankien vartioinnissa. Sisällissodan jälkeen Nevanperä työskenteli muun muassa kirja-asiamiehenä. Hänet haudattiin Ilmajoelle. Kunniamerkit: 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 18px Jääkärimerkki.

Kaino Eino Niemeläinen

Uuno Alfred Niemikaija (käytti Saksassa peitenimeä Niemi) () oli suomalainen jääkärivääpeli ja konduktööri. Hänen äitinsä oli Hilda Vilhelmiina Niemikaija. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Hilja Eliina Granberg, o. s. Ihalaisen kanssa. Niemikaija kävi kansakoulun ja työskenteli muurarina ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 22. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Niemikaija astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan ensin koulutusaliupseeriksi 2. Krenatöörirykmentin Jyväskylän pataljoonaan, josta hänet siirrettiin vähän myöhemmin joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 3. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa.

Niemikaija palveli sisällissodan jälkeen koulutusaliupseerina Suomen valkoisen kaartin 1. komppaniassa, josta hänet siirrettiin 20. huhtikuuta 1919 alkaen 4. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 1. kesäkuuta 1919 ja siirtyi Valtion rautateiden palvelukseen ylimääräiseksi asemamieheksi Helsinkiin. Ylimääräisenä asemamiehenä hän toimi 5. marraskuuta 1919 - 1. huhtikuuta 1920 välisen ajan, jonka jälkeen hän siirtyi Suomen osuuskauppojen keskuskunnan palvelukseen ja palveli yritystä vuoteen 1921 saakka. Niemikaija palasi seuraavaksi armeijan palvelukseen ja hänet sijoitettiin Rannikkotykistörykmentti I:n aliupseerikouluun, jossa hän toimi 27. toukokuuta - 28. elokuuta 1922 välisen ajan, jonka jälkeen hän siirtyi Kemi Oy:n palvelukseen ja työskenteli yrityksessä vuoteen 1923 saakka.

Kemi Oy:ltä Niemikaija siirtyi takaisin Valtion rautateiden palvelukseen 5. maaliskuuta 1923 ylimääräiseksi asemamieheksi Helsingin asemalle. Hänet nimitettiin asemamieheksi 1. huhtikuuta 1927 ja junamieheksi 1. marraskuuta 1937. Konduktöörin nimityskirjan hän sai vuonna 1949, josta tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1953. Hänet haudattiin Helsinkiin. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 1. toukokuuta 1918, Vääpeli 1. kesäkuuta 1919. Kunniamerkit: 35px Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 18px Jääkärimerkki.

Arvid Väinö Nieminen () oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Karl Fredrik Nieminen ja Amalia Josefina Troskin. Hän kävi kansakoulun ja työskenteli maanviljelystöissä kotitilallaan ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 13. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Nieminen astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 11. maaliskuuta 1918 alkaen 3. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa.

Nieminen määrättiin sisällissodan jälkeen 21. kesäkuuta 1918 alkaen koulutusaliupseeriksi Suomen valkoisen kaartin 1. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 16. helmikuuta 1919 ja liittyi sen jälkeen Suojeluskuntajärjestöön. Suojeluskunnassa hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Nurmijärven suojeluskuntaan. Nurmijärvellä hän toimi paikallispäällikkönä hän toimi 15. helmikuuta - 1. huhtikuuta 1919 välisen ajan ja harjoituspäällikkönä 15. maaliskuuta - 15. marraskuuta 1920 välisen ajan. Nieminen muutti Nurmijärveltä Utajärvelle, missä hän liittyi Utajärven suojeluskuntaan, missä hän toimi paikallispäällikkönä 1. maaliskuuta - 1. joulukuuta 1922 välisen ajan. Seuraavaksi hän siirtyi vuoden 1924 alusta komppanianvääpeliksi Autopataljoonaan, jossa hän toimi 28. heinäkuuta 1924 saakka, jolloin hän palasi hänelle tuttuun toimeen paikallispäälliköksi Nurmijärven suojeluskuntaan. Nurmijärvellä Nieminen toimi 1. huhtikuuta 1925 saakka. Myöhemmin Nieminen toimi muun muassa asioitsijana ja linja-auto liikennöitsijänä sekä autonkuljettajana aina vuoteen 1940 saakka.