Suomen 33. eduskuntavaalit järjestettiin 21. maaliskuuta 1999. Suurimpia voittajia olivat Kansallinen Kokoomus ja Suomen Keskusta. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP) menetti 12 paikkaa mutta säilytti asemansa eduskunnan suurimpana puolueena. Sen neljä vuotta pääministerinä toiminut puheenjohtaja Paavo Lipponen sai jatkaa tehtävässään: vaalituloksen pohjalta muodostettiin Lipposen II hallitus, joka istui koko alkaneen vaalikauden.
Eduskuntavaaleissa käytti äänioikeuttaan 68,3 prosenttia Suomessa asuneista äänioikeutetuista, mikä oli yli kolme prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 1995. Suomalaisten äänestysaktiivisuus oli laskenut jo viisissä eduskuntavaaleissa peräkkäin. Suurimmat puolueet SDP, Kokoomus ja Keskusta olivat jo syksyllä 1998 olleet mielipidemittauksissa tasavahvoja, ja vaalien tulos oli odotusten mukainen.Unto Hämäläinen: Eduskuntavaalit 21.3.1999. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2000, s. 207–214. Helsinki: Otava, 1999. .
Vaalikamppailu
Oppositiossa ollut Keskusta pyrki haastamaan päähallituspuolueet nostamalla vaaliteemoikseen työllisyyden ja muuttoliikkeen. SDP ja Kokoomus joutuivatkin myöntämään, ettei Lipposen ensimmäisen hallituksen tavoitetta työttömyyden puolittamiseksi ollut saavutettu, mutta korostivat hallituksen ansioita työllisyyden parantamiseksi ja valtiontalouden vakauttamiseksi. Keskusta arvosteli hallituspuolueita kasvukeskusten suosimisesta maaseudun kustannuksella ja sen mielestä muuttoliikettä maalta kaupunkeihin olisi ollut jarrutettava tehokkaammin.
Keskustan tavoitteena oli nousta suurimmaksi eduskuntapuolueeksi ja samalla päähallituspuolueeksi. Melko tuntuvasta vaalivoitosta huolimatta kumpikaan tavoite ei toteutunut. Puolue oli nostanut vaaliteemakseen ns. työreformin, jolla pyrittiin työllistämisen esteiden poistamiseen ja pienyrittäjien toimintamahdollisuuksien parantamiseen. Työreformi sai kuitenkin erittäin tylyn vastaanoton työntekijöiden keskusjärjestöiltä SAK:lta, STTK:lta ja Akavalta, jotka pelkäsivät sen heikentävän työsuhdeturvaa ja johtavan työpaikoilla työnantajien yksinvaltaan. Aivan vaalikamppailun loppumetreillä Kokoomus joutui hankalaan välikäteen, kun vakuutusyhtiö Pohjola ilmoitti laajoista irtisanomisista samalla kun se maksoi osakkeenomistajilleen suuria osinkoja. Pohjolan toimitusjohtaja, entinen kokoomuslainen valtiovarainministeri Iiro Viinanen puolusti voimakkaasti yhtiön ratkaisuja. Monet ammattiliitot uhkasivat siirtää vakuutuksensa pois Pohjolasta, mikäli irtisanomiset toteutettaisiin, ja pari päivää ennen vaaleja Viinanen ilmoitti lopulta Pohjolan peruvan irtisanomiset. Sosialidemokraateille oli puolestaan kiusallista koko vaalitaistelun ajan vellonut keskustelu SDP:n entisen puheenjohtajan ja entisen valtiovarainministerin Ulf Sundqvistin talousasioista.
Kaikkien kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat – Paavo Lipponen (SDP), Sauli Niinistö (Kok.) ja Esko Aho (Kesk.) – olivat ensimmäisen kerran yhtä aikaa ehdokkaina Helsingissä, ja kaikki kolme ilmoittivat tavoitteekseen pääministerin paikan. Puheenjohtajien kilpailun voitti Niinistö muhkealla äänipotilla (30 000 ääntä), joka oli suurin henkilökohtainen äänimäärä vuodesta 1969 voimassa olleen vaalijärjestelmän aikana. Esko Ahon myötä Keskusta sai Helsingistä yhden eduskuntapaikan. Paavo Lipposen henkilökohtainen äänimäärä laski vuoden 1995 vaaleista ja hän joutui päästämään ohitseen ulkoministerinä toimineen Tarja Halosen. Vaalien äänikuningattareksi nousi Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi kesällä 1998 valittu Suvi-Anne Siimes lähes 16 000 äänen saaliillaan.
Kansanedustajat
Vaaleissa valittuja uusia kansanedustajia olivat mm. Leena Harkimo, Pertti Hemmilä, Jyri Häkämies, Kalervo Kummola, Esko Kurvinen, Olli Nepponen, Pekka Ravi, Sari Sarkomaa ja Lasse Viren (Kok.), Rakel Hiltunen ja Saara Karhu (SDP), Jari Leppä, Niilo Keränen ja Antti Rantakangas (Kesk.), Suvi-Anne Siimes (Vas.), Leena Rauhala (SKL) sekä Rainer Erlund (RKP). Eduskuntaan valittiin myös reilusti alle 30-vuotiaita. Heitä olivat Susanna Huovinen ja Heli Paasio (SDP), Tanja Karpela, Paula Lehtomäki ja Petri Neittaanmäki (Kesk.), Jyrki Katainen ja Marja Tiura (Kok.), Katja Syvärinen (Vas.) sekä Anni Sinnemäki (Vihr.).
Eduskuntapaikastaan luopuivat mm. SDP:n Reijo Lindroos, Keskustan Juhani Alaranta ja Mikko Pesälä, Kokoomuksen Minna Karhunen ja Kalevi Lamminen, Vasemmistoliiton Claes Andersson, sekä RKP:n Ole Norrback. Putoajiin taas kuuluivat SDP:n Markus Aaltonen, Arja Alho, Jukka Roos ja Kerttu Törnqvist, Keskustan Kauko Juhantalo, Aapo Saari ja Aino Suhola, Kokoomuksen Outi Siimes ja Anneli Taina, Vasemmistoliiton Terttu Huttu-Juntunen ja Jarmo Wahlström, RKP:n Raimo Tiilikainen, molemmat Nuorsuomalaisten edustajat Risto E. J. Penttilä ja Jukka Tarkka sekä Kirjavan puolueen Pertti "Veltto" Virtanen. Eduskuntaan palasivat mm. SDP:n Kari Urpilainen, sekä Keskustan Sirkka-Liisa Anttila, Markku Laukkanen, Markku Rossi ja Mirja Ryynänen. Neljä vuotta sitten pudonnut ympäristöministeri, Vihreiden Pekka Haavisto ei onnistunut paluuyrityksessään. Ehdokkaina olleita, valitsematta jääneitä julkisuuden henkilöitä olivat mm. Timo T. A. Mikkonen ja Satu Procopé (Kesk.), Jarkko Laine ja Aira Samulin (Kok.), Kerstin Campoy ja Miina Äkkijyrkkä (Rem.), Juha Föhr (RKP) ja Anna Tulusto (Vas.).
Vasemmistoliiton kansanedustaja Jorma Vokkolainen kuoli kesken vaalikauden talvella 2001 ja hänen tilalleen tuli eduskunnasta pudonnut Iivo Polvi. Myös RKP:n ensimmäisen kauden kansanedustaja Rainer Erlund kuoli keväällä 2000 ja hänen tilalleen nousi varasijalta aikaisemman kansanedustajan ja ministerin Kristian Gestrinin tytär, maatalous- ja metsätieteiden maisteri Christina Gestrin. Tasavallan presidentiksi valitun SDP:n Tarja Halosen tilalle kansanedustajaksi tuli maaliskuun alussa 2000 aiemminkin eduskunnassa ollut Ilkka Taipale.
Vaalikauden lopulla Kokoomuksen Seppo Kanerva loikkasi Keskustaan ja siitä edelleen Liberaaliseen Kansanpuolueeseen, joka näin palasi eduskuntapuolueeksi.
Tulokset
Äänestysaktiivisuus65,3 %Eduskuntavaalit - aikasarjat (Tilastokeskus)−3,3Äänestysaktiivisuus(Suomessa asuvat)68,3 %Tilastokeskus Eduskuntavaalit 1907–2003. Web Archive. (Oikeusministeriö) −3,6Äänestäneet2 710 095−93 507Hylättyjä ääniä28 804+6 123
PuolueEdustajatÄänetOsuusLukumäärä Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 51 −12 22,86 % −5,4 612 963 −172 674 Suomen Keskusta 48 +4 22,40 % +2,6 600 592 +48 589 Kansallinen Kokoomus 46 +7 21,03 % +3,1 563 835 +66 211 Vasemmistoliitto 20 −2 10,88 % −0,3 291 675 −18 665 Vihreä liitto 11 +2 7,27 % +0,8 194 846 +13 648 Ruotsalainen kansanpuolue 11 -- 5,12 % −0,0 137 330 −5 544 Suomen Kristillinen Liitto 10 +3 4,17 % +1,2 111 835 +29 524Remonttiryhmä 1 – 1,06 % – 28 549 – Nuorsuomalaiset −2 1,05 % −1,8 28 084 −49 982 Perussuomalaiset 1 --a 0,99 % −0,3a 26 440 −9 745a Suomen Kommunistinen Puolue 0,76 % – 20 442 – Kirjava Puolue −1 0,39 % +0,1 10 378 +2 513 Vapaan Suomen liitto 0,38 % −0,6 10 104 −17 963 Eläkeläiset kansan asialla 0,20 % +0,0 5 451 +327Liberaalinen Kansanpuolue 0,19 % −0,4 5 194 −11 053Suomen Eläkeläisten Puolue 0,17 % +0,0 4 481 +507Luonnonlain puolue 0,15 % −0,1 3 903 −2 916 Rauhan ja Sosialismin puolesta – Kommunistinen Työväenpuolue 0,13 % −0,0 3 455 −1 329Muut 1b -- 0,81 % 21 734 Yhteensä 200 100 % 2 681 291 −99 630 3 suurinta 145 −1 66,29 % +0,3 a Verrattuna Suomen Maaseudun Puolueen tulokseen.b Liberalerna (5 870 ääntä, Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri)Riksdagsvalet 18.3.2007 , Tabell 8. Resultatet för de olika listorna vid riksdagsvalen 1987-2007 (ÅSUB)Lähde: Tilastokeskus 2004
Eniten ääniä saaneet ehdokkaat SijaEhdokasPuolueÄänetVaalipiiri1Sauli NiinistöKok.30 450+11 504Helsinki2Suvi-Anne SiimesVas.15 955+14 600Uusimaa3Tarja HalonenSDP15 817+5 484Helsinki4Riitta UosukainenKok.14 160−1 182Kymi5Ville ItäläKok.14 130+8 022Varsinais-Suomi6Esko-Juhani TenniläVas.13 713+2 709Lappi7Marjatta Stenius-KaukonenVas.13 429–Pirkanmaa8Bjarne KallisSKL13 385+3 553Vaasa9Ben ZyskowiczKok.13 338+1 456Helsinki10Antti KalliomäkiSDP12 792−4 395UusimaaLähde: TilastokeskusÄäniharava – eduskuntavaaleissa 1999 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)
Puoluerekisteristä poistetut puolueet
Vaalien jälkeen, 12. huhtikuuta, puoluerekisteristä poistettiin neljä puoluetta, jotka eivät olleet saaneet yhtäkään ehdokastaan eduskuntaan kaksissa peräkkäisissä vaaleissa. Nämä puolueet olivat Liberaalinen Kansanpuolue, Luonnonlain puolue, Suomen Eläkeläisten Puolue ja Vapaan Suomen Liitto. LKP ja VSL palasivat myöhemmin rekisteriin uusilla nimillä Liberaalit ja Itsenäisyyspuolue. Nuorsuomalaiset lopettivat toimintansa ja puolue poistettiin omasta hakemuksestaan puoluerekisteristä kesällä 1999.
Remonttiryhmän puheenjohtaja ja ainoa kansanedustaja Risto Kuisma palasi vaalikauden aikana keväällä 2001 SDP:hen, josta hän oli eronnut vuonna 1997. Remonttiryhmä lopetti toimintansa ja poistettiin omasta hakemuksestaan puoluerekisteristä vuoden 2001 lopussa.
Lähteet
Aiheesta muualla Doria.fi − Eduskuntavaalit 1999, tilastokeskuksen julkaisu vaalit.om.fi − Eduskuntavaalit 21.3.1999 Tilaskokeskus − Eduskuntavaalit 1999
Luokka:Eduskuntavaalit Luokka:Vuoden 1999 vaalit Luokka:Suomen politiikka 1990-luvulla