Diogeitonia vastaan (, ) on Lysiaan kirjoittama oikeuspuhe, joka on holhotin nostama kanne holhoojaansa vastaan. Puheen numero Lysiaan puheiden joukossa on 32.
Historia
Lysiaan puhe Diogeitonia vastaan tunnetaan vain Dionysios Halikarnassoslaisen säilyttämänä katkelmana. Kuvattuaan yksityiskohtaisesti Lysiaan ominaispiirteet Dionysios havainnollisti arvosteluaan esittämällä katkelmia oikeudellisesta, epideiktisestä eli esittävästä ja neuvoa-antavasta puheesta. Olympialainen puhe ja Ateenan perinteisen valtiomuodon kumoamista vastaan tarjoavat esimerkit kahdesta jälkimmäisestä lajista. Puheen Diogeitonia vastaan Dionysios valitsi edustamaan Lysiaan oikeuspuheiden tyylille ominaisia erityisiä ansioita. Myös Fotios sanoo puheen kuuluneen kirjoittajansa ihailluimpiin teoksiin. Puhe kuuluu yksityispuheiden luokkaan, jolle Dionysios antaa erityisen nimen – epitropikos (), eli puheet, joita pidetään holhottien nostaessa kanteen holhoojiaan vastaan.
Tilanne ja ajoitus
Diodotos, Ateenan kansalainen, lähti hopliittina Vähän-Aasian rannikolle Thrasylloksen komennossa vuonna 410 eaa., toisin sanoen Kyzikoksen taistelun vuonna. Vuonna 408 eaa. hän kaatui Efesoksessa, kun Thrasylloksen joukot kärsivät tappion Spartan liittolaisille. Ennen lähtöään Ateenasta hän oli uskonut kaksi poikaansa ja tyttärensä Diogeitonin huostaan; Diogeiton oli heille sekä eno että isoisä, sillä Diodotos oli avioitunut oman veljentyttärensä, Diogeitonin tyttären, kanssa. Kahdeksan vuottaLysias: Diogeitonia vastaan 9. isän kuoleman jälkeen eli vuonna 400 eaa. vanhin poika saavutti täysi-ikäisyyden. Tällöin Diogeiton ilmoitti hänelle, että Diodotoksen jättämä omaisuus oli kulunut loppuun ja että hänen ja hänen veljensä oli selviydyttävä omin neuvoin.
Tämän kanteen nosti vanhempi pojista luultavasti vuonna 400 eaa. Väitetään, että Diodotos oli jättänyt yhteensä 15 talenttia ja 26 minaa. Diogeiton oli aluksi ilmoittanut jäämistön määräksi vain 20 minaa ja 30 stateeria, eli yhteensä 26 minaa. Myöhemmin hän oli kuitenkin myöntänyt lisäksi 7 talenttia ja 40 minaa, siis yhteensä 8 talenttia ja 6 minaa. Hänen tilinsä kuitenkin osoittivat hänen käyttäneen holhottien hyväksi kahdeksan vuoden aikana 8 talenttia ja 10 minaa; niin että sen sijaan, että hänellä olisi ollut heille luovutettavaa ylijäämää, hän olikin 4 minaa tappiolla. Puheen tarkoituksena on osoittaa ensiksi, että Diodotoksen jättämä omaisuus oli noin kaksinkertainen siihen nähden, minkä Diogeiton myönsi; ja toiseksi, että hänen väitetyt menonsa ovat epäuskottavia.
Puhuja on Diodotoksen tyttären aviomies ja kantajan lanko. Tällainen kanne oli timētē (), toisin sanoen kantaja ilmoitti itse vaatimansa rahamäärän, samoin kuin esimerkiksi Demosthenes vaati kymmenen talenttia omilta holhoojiltaan. Ei käy ilmi, mikä tarkka summa Diogeitonilta vaadittiin. Asia käsiteltiin tavallisessa tuomioistuimessa; ja koska holhotti haastoi holhoojansa, oikeuden puheenjohtajana toimi ensimmäinen arkontti.
Sisältö
Puhuja aloittaa selittämällä sen pakon, joka ajaa hänet esiintymään sukulaistaan vastaan. Hänen lankonsa, joita on kohdeltu julmasti ja vääryydellä, ovat anoneet hänen apuaan. Heidän isoisänsä Diogeiton oli torjunut kaikki sovitteluyritykset, ja siksi he olivat pakotettuja turvautumaan oikeudellisiin keinoihin hänen käytettyään luottamusta väärin räikeästi (kohdat 1–3).
Tosiseikkojen kertomus jakautuu kahteen osaan: 1) ne olosuhteet, joissa Diogeiton nimitettiin holhoojaksi, ja hänen toimensa holhouksen hoitajana Diodotoksen kuoltua (4–8); sekä 2) se selvitys, jonka hän antoi vanhimmalle holhotille tämän tullessa täysi-ikäiseksi, sekä sitä seurannut tapaaminen nuorukaisen äidin ja tämän isän, Diogeitonin, välillä (9–18).
Kun nämä seikat on todistettu todistajalausunnoin, puhuja siirtyy puolustuksen esittämään kantaan. Vastaaja 1) on kiistänyt saaneensa osan omaisuudesta ja 2) väittää pystyvänsä tekemään tiliä lopusta (20). Tätä tilitystä tarkastellaan yksityiskohtaisesti ja osoitetaan se mielettömäksi. Jopa kaikkein anteliaimman laskelman mukaan luovutettavan ylijäämän olisi tullut olla ainakin kuusi talenttia (19–29).
Dionysioksen esittämä katkelma päättyy tähän. Seuraavaksi on todennäköisesti ollut vuorossa vastaajan selvitys siitä, kuinka suuren summan hän alun perin oli saanut haltuunsa, ja tämän jälkeen mahdollisesti loppupuhe.
Arviointia
Tämä puhe – tai katkelma – on Richard C. Jebbin mukaan ihailtava kahdesta syystä: ensinnäkin siinä järjestetään tiiviisti suuri määrä monimutkaisia yksityiskohtia niin, että kokonaiskuva käy loistavan selväksi; ja toiseksi henkilöhahmojen taiteellisesta käsittelystä. Mikään ei voisi paremmin purkaa ennakkoluuloja, tai jopa synnyttää puhujalle myötämielistä ennakkokäsitystä, kuin hänen yksinkertaiset alkusanansa. Ne eivät osoita mitään katkeruutta Diogeitonia kohtaan, vaan päinvastoin harmistusta siitä, että hänen on täytynyt esiintyä tätä vastaan – pakko, johon kukaan muu kuin Diogeiton itse ei ole syyllinen. Retorinen taituruus on Jebbin mukaan kuitenkin korkeimmillaan dramaattisessa jaksossa, jossa kantajan äiti tuodaan näyttämölle moittimaan isäänsä Diogeitonia tämän aikomuksesta tehdä hänen poikansa perinnöttömiksi, ja jossa kuvataan, millaisen vaikutuksen tämä vetoomus teki kuulijoihin (12–18).
Lähteet
Kirjallisuutta
Lysias: Against Diogeiton. Teoksessa
Aiheesta muualla
Λυσίας: Κατά Διογείτονος. Wikiaineisto. Lysias: Against Diogeiton. Perseus. Lysias: Against Diogeiton. Perseus. Lysias: Against Diogeiton. ToposText.
Luokka:Lysiaan puheet